EERO NERO

1944

Lokakuussa kapteeni Eero Nero poistuu luvattomasti sotilasyksiköstään ja pakenee Ruotsiin. Suomen Tukholman-lähetystö anoo hänen luovuttamistaan Suomeen vastaamaan rikoksistaan. Ruotsissa Nero kieltää syyllistyneensä juuri mihinkään rikokseen. Hän työntää vastuun esimiehilleen, varsinkin Oeschille. Nero yrittää kaikkensa voidakseen jäädä Ruotsiin. Hän onnistuukin siinä melko hyvin – puolentoista vuoden ajan.

1946

Helmikuussa Ruotsin korkein oikeus päättää suostua Suomen lähetystön pyyntöön Neron luovuttamisesta. Ruotsi edellyttää kuitenkin, että Nero tuomitaan vain niistä rikoksista, jotka luovutuspyynnössä on mainittu. Näin moni myöhemmin selvinnyt rikos jää selvittämättä. Ruotsin asettama ehto rajasi näin ollen osittain myös Oeschin, Oinosen ja Suomion mahdolliset uudet syytteet.

Maaliskussa Nero joutuu Riihimäen keskusvankilaan kuulusteltavaksi.

Kuulusteluissa Nero kertoo Suomion sanoneen, että sotavankikomppanioiden perustamisen todellinen tarkoitus on venäläisten rangaistusvankien vähittäinen hävittäminen. Oesch oli hänen mukaansa ollut sitä mieltä, ettei kansainvälisillä sopimuksilla ollut mitään virkaa. Voimassa olivat mukamas uudet lait, joiden mukaan ”ryssiä tuli tappaa niin paljon kuin mahdollista”.

Neroa ja hänen esimiehiään vastaan oli nostettu syyte 51 vangin tappamisesta. Lisäksi on sotapäiväkirjoista löytynyt useita muita ampumisia, mutta uhrien nimet eivät ole tiedossa. Tähän lukuun eivät myöskään sisälly miinanpolkijat. Loppujen lopuksi ammuttujen ja tapettujen lukumäärä oli paljon korkeampi, mutta todellista määrää ei koskaan saada selville.

Neron mielestä oikeusjuttu oli ”tarina kahdesta korkeasta upseerista, kenraalista ja everstistä, jotka antoivat käskyt mutta eivät uskaltaneet vastata niistä kun tuli se aika”.

Joulukuun 18. päivä sotaylioikeus tuomitsee Neron 33 taposta 12 vuodeksi ja yhden sotilasvirkamiehen kuudeksi vuodeksi. Viimeiset tapponsa Neron on katsottu tehneen täyttä ymmärrystä vailla.

1947

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä Neron tuomio nostetaan elinkautiseksi.

Oesch , Nero ja Petter Forsström istuvat kaikki jossain vaiheessa Riihimäen vankilassa. Puolentoista vuoden aikana Forsström perustaa vangeille ammattikoulun ja järjestää Neron tilapäiseksi koulun opettajaksi.
Hän kirjoittaa suosituskirjeen tämän elinkautisen alentamiseksi:

"Kyllä lämmin toivomukseni olisi, että Nero, joka nykyään on Riihimäen koulun opettajana ja jolla siis on sellainen tehtävä, joka jossain määrin tekee hänen vankilassa olonsa siedettävämmäksi, kuitenkin vapautettaisiin mahdollisimman pian. Mikäli tiedän, on Neron vaimo, jolla on toimi Helsingissä, hänelle yhä uskollinen ja heidän pikku poikansa kuuluu olevan täysihoidossa jonkun Neron ystävän luona Pohjois-Suomessa"

Elinkautinen alenee 12 vuodeksi vankeutta.

1953

Eero Nero on vapautunut ja viihtyy hyvin työssään Suomen Sementtiyhdistyksen palveluksessa.