Ville Suhosen dokumenttielokuva JÄÄMARSSI - Suomen matkaopas 1941-42

 

Sodan jälkeen: Oesch ja Nero

 

SODAN JÄLKEEN

Jalkaväenkenraali Heinrichs saa selvityksen IV armeijakunnan alueella tapahtuneista rikkomuksista. Hän on tyrmistynyt, mutta pitää asiakirjat hallussaan ryhtymättä oikeustoimiin.

Oeschin strategioitaSyys-lokakuun vaihteessa 1944 Oesch käskee sotavankikomentaja Malmia hävittämään juttunsa asiakirjat. Malm toteuttaa toiveen Mikkelissä. Mukana on laajasti Oeschin ja Eero Neron käskyjä ja tekoja käsitteleviä asiakirjoja.

Liittoutuneiden Valvontakomissio vaatii Mannerheimilta selvitystä sotavangeista. Vangit vaaditaan luovutettavaksi kymmenen päivän kuluessa. Marski käskee Oeschin hoitamaan asiaa.

15.10 alkavat sotavankien palautukset takaisin Neuvostoliittoon. Palautettavia on yli 40 000.

2.11. Oesch antaa käskyn, että sotavankien vartiointi ja kuljetukset on järjestettävä tehokkaasti ja karkaamiset estettävä.

Heimosotavankeja tuodaan junalla Raahesta. Matkan aikana 445 vankia loikkaa junasta. Vartijat eivät puutu asiaan. Naarajärvelle saapuu lopulta hiukan yli 200 vankia.

4.11. Oesch ja Malm tekevät yksityiskohtaisen selvityksen venäläisten ja saksalaisten sotavankien ja internoitujen luovutuksesta. Venäläiset eivät ole tyytyväisiä, koska selvityksessä ei käsitellä heimovankeja, jotka N-liiton lakien mukaan ovat maanpettureita.

11.11. Sotavankien tutkimuskeskuksen johtaja kenraaliluutnantti Hägglund toimittaa selostuksen Oeschin tapauksesta pääesikunnan päällikölle Heinrichsille. Kaksi päivää myöhemmin Heinrichs merkitsee Hägglundin kirjeeseen, että asia on esiteltävä Oeschille. Näin yleisesikunnan päällikkö saa pöydälleen selostuksen, joka hän luuli jo haihtuneen savuna ilmaan. Esittelyssä Oesch joutuu kirjoittamaan kirjeeseen esimiehensä Henrichsin ohjeen, että asia on tutkittava.

25.11. Oeschiä kuulustellaan, mutta kaikki sodanaikaisen tutkimuksen liitteet ovat kadonneet. Siten ei ole tiedossa, millaiset kaksi lausuntoa Oesch oli sodan aikana kirjoittanut.

28.11. Oesch siirretään armeijakunnan väliaikaisesti komentajaksi.

Joulun alla 1944.

KirjeAdolf Ehrnrooth kertoo. ”Sattui ikävä tapaus juuri joulun alla 1944. Kenr.luutnantti Oesch oli tullut yhtäkkiä Lappeenrantaan sanomaan muka jäähyväiset niille vangeille, jotka olivat inkeriläisiä ynnä muita vapaaehtoisia ja jotka oli määrä viedä Neuvostoliittoon. Minä neuvoin ja oikeastaan varoitin Oeschiä että ei pitäisi mennä. Oesch kuitenkin piti päänsä ja minä tietenkin lähdin mukaan. Heti ensimmäisessä sellissä, joka oli tupaten täynnä miehiä, ryntäsi Oeschiä vastaan mies ja huusi, helvetin suomalaiset, me tulimme auttamaan teitä ja te luovutatte meidät venäläisille. Tiedättekö, että meidät ammutaan ensimmäisen ladon seinää vasten. Oesch yritti sanoa, että tulin vain kiittämään teitä. Minä sain vedettyä Oeschin pois sellistä ennen kuin pahempaa pääsi tapahtumaan. Oesch oli kauhuissaan eikä hänen sielunrauhansa ainakaan parantunut Lappeenrannan matkalla.”

1945

30.3. Mannerheim nimittää Oeschin maavoimien komentajaksi.

Vuoden aikana alkaa käydä selville, että sotavankeihin kohdistuneita rikkomuksia ei ehditä käsitellä normaalissa järjestyksessä. Syytteitä on ruuhkaksi asti. Riihimäelle perustetaan sotavankileirien tutkimuskeskus.

Oesch saa Vapaudenristin Suurristin.

Oesch joutuu toukokuussa jälleen kuulusteluihin, vaikka uskoi asian jo unohtuneen.

Kesäkuussa 1945 sotavankileirien tutkimuskeskus ryhtyy selvittämään Oeschin ja IV armeijakunnan tapausta kunnolla. Oesch koetetaan saada kiinni rikoksen salaamistarkoituksessa tehdystä asiakirjojen pimittämisestä siinä kuitenkaan onnistumatta.

10.9. Mannerheim myöntää Oeschille eron puolustusvoimista tämän omasta pyynnöstään.

Lokakuun 6. päivä Oesch määrätään pidätettäväksi ja passitettavaksi sotaylioikeuden istuntoon 9.10.

Istuntoa edeltävänä iltana Oesch saa kesäpaikkaansa Nastolaan puhelinsoiton, jossa häntä varoitetaan pidätysmääräyksestä.

Oesch ilmoittautuu lopulta itse poliisille 14.10 Porissa. Hän väittää vain olleensa matkustelemassa pitkin Länsi-Suomea. Seuraavana päivänä Oesch toimitetaan Riihimäen keskusvankilaan. Hänestä tulee tutkintovanki 360/T.

Pakotarinan yksityiskohdat vaihtuvat moneen otteeseen. Perustarina on, että hän lähtee kohti länsirannikkoa. Porin lähellä odottaa moottorivene. Ruotsi jää kuitenkin haaveeksi, sillä myrsky ja veneen vuotaminen keskeyttävät matkan. Vene ajaa karille. Itkevä Oesch palaa takaisin Suomeen. Hän on maksanut matkasta 10 000 markkaa.

Lokakuussa Oesch saapuu ensimmäiseen kuulusteluun sotaylioikeudessa kenraalin univormussa, jonka hänen vaimonsa Aitanga on toimittanut miehelleen. Tämän jälkeen hän tulee istuntoihin jätkän puserossa, joka näyttää olleen usean upseerin asu tuomioistuimessa. Oesch pyytää päästää vapaalle jalalle, mutta tähän ei suostuta. Istuntojen ajaksi Oesch siirretään Helsingin päävartioon.

Syytökset ovat: 1) kenraaliluutnantti Oesch, ollessaan marraskuun 10. päivänä 1941 tarkastamassa Kivennavan pitäjän Julkulan kylään sijoitettua L 21 sotavankikomppaniaa, tahallaan vastoin virkavelvollisuuttaan a) suullisesti antanut sotavankien käsittelystä ohjeita, joiden mukaan kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi sotavankien keskuudessa muun muassa niskuroivat sotavangit oli heti teloitettava työpaikalla sekä kaikki niskuroivat ja kiihoittajat armottava raivattava pois.

1946

5.3. Oeschillä on terveysongelmia, hän käy usein hammaslääkärissä ja Tilkan sairaalassa. Oesch kirjoittaa Mannerheimille käydessään Tilkassa.

”Nykyinen asemani ja tilanteeni on ehkä liian vaatimaton ja halpa-arvoinen tulkitsemaan edes omia ja vielä vähemmän toisten myötätuntoisia ja kunnioittavia ajatuksia Teitä kohtaan. Rohkenen kuitenkin sen tehdä, koska ajatukseni tulevat sydämeni pohjasta ja koska tiedän Teidän panevan suuren arvon aseveljen ja pitkäaikaisen työtoverin sanoille.
Suomen puolustusvoimien entisenä sotilaana ja upseerina kunnioitan ehdotonta velvollisuuden täyttämistä ja annettujen tehtävien suorittamista. Tähän yhtyvät sadattuhannet sotilaat, invalidit ja sankarivainajien henget, jotka tunsivat sotilasvalansa velvoituksen ja kirjoittamattoman uhrautumisen lain merkityksen isänmaan kohtalon ollessa vaakalaudalla.
Teissä, Herra Marsalkka, me näimme tinkimättömän velvollisuudentunnon ylevän esikuvan, uhrivalmiuden ensimmäisen edustajan ja maansa kohtaloiden taitavan ohjaajan. Ne suuret teot, jotka Teidän johdollanne, herra Marsalkka, suoritettiin isänmaan vapauden säilyttämiseksi, uinuvan tällä hetkellä painajaisunen ahdistamina, mutta heräävät vielä kerran, ne leimuavat vielä korkeimmassa kukoistuksessa isänmaan historian lehdillä.
Kun Te nyt, Herra Marsalkka, raskaan päivätyönne jälkeen vetäydytte hyvin ansaitsamaanne lepoon, kiitän Teitä antamastanne tuesta kuluneina vuosina ja toivotan Teille rauhallista ja onnellista elämän ehtoota. Toivon Kaikkivaltiaan siunasta ja varjelusta sekä Teidän että Suomen sotilaiden kunnioittavien ajatusten tueksi. Suurimmalla kunnioituksella, K.L.Oesch, kenraaliluutnantti evp.”

15.3. Mannerheim kirjoittaa Oeschille vastauksen: Kenraaliluutnantti K.L.Oesch, Riihimäki.
”Vastaanottamistani hyväntahtoisuuden ja ystävyyden osoituksista pyydän esiintuoda vilpittömän, lämpimän kiitokseni.” Mannerheim, Helsingissä, maaliskuussa 1946. (kirjeteksti on painettu eroansa silmällä pitäen) Kirjeen tyhjään kohtaan Mannerheim on mustekynällä kirjoittanut:
”Erikoisin kiitoksin minua syvästi liikuttaneesta, ystävällisestä ja kauniista kirjeestäsi, toivon saavani puristaa piakkoin kättäsi.”

He eivät enää tavanneet.

8.4. Oesch toimittaa kenraali Pajarille vaimonsa välityksellä salaisen viestin, jossa hän neuvoo kuinka Pajarin tulee vastata sotaylioikeudessa Neron kumpaakin kenraalia vastaan esittämiin syytöksiin. Pajari saa kirjeen, mutta se varastetaan hänen kotoaan. Kirje tulee julkisuuteen.

Toukokuussa Oesch siirretään Riihimäeltä Helsingin lääninvankilaan Katajanokalle.

19.7. Sotaylioikeus tuomitsee Oeschin 12 vuodeksi ja Oinosen 11 vuodeksi 4 kk kuritushuonerangaistukseen. Suomio tuomitaan kuudeksi vuodeksi. Myös muutamille vartijoille ja sotamiehille jaetaan kovia kuritushuonetuomioita.

Oinonen kuolee pian tuomion jälkeen.


1947

1.4. Korkein oikeus laskee Oeschin tuomion kolmeen vuoteen. Se tuomitsee Neron elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Kenraalin kirjalliset valitukset ovat tehneet vaikutuksen Korkeimpaan oikeuteen. Oesch vetoaa erityisesti siihen, ettei ollut todisteita siitä, että hän olisi antanut suullisesti sellaisia ohjeita kuin Suomion kirjallisessa käskyssä oli. Oesch itse pitää tuomiotaan henkilökohtaisena ajojahtina ja Valvontakomission masinoimana toimenpiteenä, jossa jotkut korkeat upseerit uhrattiin muiden puolesta. Tämä tulkinta kuitenkin ontuu Korkeimman oikeuden tekemän rajun tuomion kevennyksen vuoksi.

Korkeimman oikeuden mielestä ei ole toteennäytetty että Oesch olisi suullisiin ohjeisiinsa sisällyttänyt sellaisia lainvastaisia kohtia kuin kirjalliseen käskyyn lopulta tuli. Korkein oikeus katsoo että Oesch oli pelkästään huolimattomuudesta aiheuttanut vankien kuoleman antaessaan ohjeensa niin epämääräisesti ja muistuttamatta lain ja sopimusten noudattamisen välttämättömyydestä.

Osa oikeuden jäsenistä liittää päätökseen eriäviä mielipiteitä.

Oesch odottaa Mannerheimia apuun, mutta Mannerheim ei tule.

Kesällä Oesch on jälleen päässyt jonkun hyvän lääkärin ansiosta Tilkkaan ”lepäämään”. Oeschillä on taloudellisia huolia. Hän tekee käännöksiä. Vaimo Aitanga joutuu asumaan ystäviensä luona ja elämään lahjarahoilla. Oeschin nimi karkottaa ystäviä.

Joulukuussa Oeschille myönnetään eläke. Anomuksen käsittely on kestänyt kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Pariisin rauhansopimus on solmittu ja valvontakomissio on poistunut maasta.

1948

5.2. Oesch vapautuu vankilasta. Keväällä hän lähtee huvilalleen Nastolan Antinkalliolle.

1951

Yhtyneiden Paperitehtaiden toimitusjohtaja Juuso Walden järjestää Oeschille työpaikaksi yhtiön pääkonttorin Oy Etelä-Esplanadi 2:n taloyhtiön isännöitsijän paikan.

1957

Oeschin aloitteesta perustetaan Sotamuistoyhdistys ry. , joka alkaa julkaista aikakauslehteä Kansa taisteli – miehet kertovat. Oeschistä tulee lehden toimituskunnan puheenjohtaja. 1963 Oeschistä tulee lehden päätoimittaja.

1967

4.6. Oesch esiintyy dokumenttiohjelmassa ”Eräs Leijonan osa Suomi-näytelmässä” Oesch sanoo: Sodassa sotilaan on voitettava kuolemanpelko tahdon voimalla. Minä en enää pelkää kuolemaa, sillä olen jo tehnyt kaiken isänmaan puolesta.”

Tässä vaiheessa harva enää muistaa, että Lennar Oesch on ollut esikuvana Jalmari Finnen legendaarisen lastenkirjasarjan Kiljusten herrasväki eräälle henkilölle. Finne oli Oeschin perheen kotiopettajana ja Lennart (Lennu) oli jo silloin ilmetty Luru.

1978

Oesch kuolee.

Kpa Levitra generisk Kpa Xenical utan recept Sverige Kpa Priligy utan recept Sverige Kb Viagra online Danmark Kb Viagra hurtig levering i Tyskland Osta Viagra Kpa Levitra Sverige Kb Cialis Danmark
////topmenu