Nestori Parkkari
SUOMALAISESSA KESKITYSLEIRISSÄ vv. 1940-44

"Vankipataljoonan komentajan luutn. Neron tunnus oli: Ryssiä on tuhottava niin paljon kuin mahdollista. Mitä useampi niistä on raatona, sitä parempi.

Luutn. Nero juoksi toisinaan hysteerisessä tilassa pistooli kourassaan rakennusalueella ammuskelemassa vankeja kesken heidän työnsä. Läheskään täyttä selvyyttä ei Neron tappamista vangeista saatu, eihän venäläisiä vankeja siihen mennessä täällä ollenkaan luetteloitu. Heitä tuotiin Viipurin vankikeskuksesta kappaleluvun mukaan entisten paleltuneiden, nälkään kuolleiden ja ammuttujen tilalle.

Vangit olivat tietöissä, kaivoivat puhelinpylväiden kuoppia jäätyneeseen maahan, vetivät kelkoilla raskaita rakennustarpeita jne. vaikka he kaikki järjestään olivat luurangoiksi nälkiintyneitä ja useimmilta varpaat, sormet ja nenä paleltuneet. Meidän nähtemme ammuttiin harva se päivä vankeja tien sivuun, kun he eivät jaksaneet kävellä vartijan mielestä tarpeeksi lujaa. Vakinaisena teloittajana toimi toiskätinen vääpeli, joka suoritti sairastuneiden vankien teloitukset lähimetsässä aina aamuisin. Teloituksen jälkeen vietiin paikalle toinen vankiryhmä kaivamaan haudat tovereilleen. Sama kohtalo ehkä oli edessä heillä itsellään huomispäivänä. Kesken työn saatettiin vanki ampua muka laiskottelun takia, vaikka kaikki vangit olivat niin heikossa kunnossa että heidät olisi pitänyt viedä sairaalaan.

Eräänä päivänä kuulimme aivan parakkimme läheltä metsästä vartijoitten kiroilua ja huudon: Katso kun sillä on hyvät housut. – Ammu sitä saatanaa päin pläsiä.” Heti pamahti laukaus. Kun huomasimme teloittajien poistuneen, kävimme paikalla ja näimme venäläisen vangin makaavan vatsallaan lumessa kuolleena."