SOTAVANGIT JA ULKOMAINEN LEHDISTÖ
Suomessa on ulkomaisia toimittajia, jotka pystyvät antamaan tietoja myös sotavankitilanteensa. Tietojen hankkimisessa on toki rajoituksia, pääsy leireihin on luvanvaraista ja harvinaista, kaikki toki valvonnanalaisina. Sensuuriviranomaiset tarkastavat kaikki ulkomaille lähetetyt sähkösanomat ja kirjeet ja poistavat epäilyttävät kohdat. Valtion tiedotuslaitoksen virkamiehet hoitavat hommansa hyvin. Tekstit ovat säyseitä ja myötäilevät toimittajille annettuja tietoja.
Holger Hörsholt Hansen onnistuu salakuljettamaan ulkomaille kirjeen kevättalvella 1942, joka julkaistaan Tanskan Politiken-lehdessä 7.3.1942 otsikolla Vankileirin ihmiskohtaloita. Leiri lienee ollut Naarajärven järjestelyleiri. Myöhemmin vuonna 1943 hän kirjoittaa kirjan I krigets spår, jossa kuvaa laveammin Naarajärven oloja.
Hän vierailee myös Kokkolassa, Karhumäellä, Petroskoissa ja Aunuksessa. Valtion tiedotuslaitos järjestää toimittajille tutustumismatkoja vielä lokakuun 1941 ja toukokuun 1942 välisenä aikana valloitetuille alueille, sen jälkeen matkat kielletään.
"Kyseessä olevassa kirjoituksessa en voinut kirjoittaa kaikesta, joskin pääasiallinen vaikutelma tuli mukaan. Koko kuvaus sotavankileiristä oli kääritty varovaisiin huomautuksiin, sillä muuten kirjoitus ei olisi päässyt maasta."
Moskovan radio lainaa artikkelia lähetyksessään ja suomalaiset viranomaiset epäilevät Hansenin salakuljettaneen kirjoituksen ulkomaille. Valpon muistiinpanojen mukaan ulkoministeriö toivoo 22.10.1942 ettei Hansenille enää myönnettäisi paluulupaa. Myös Valtion tarkastajajaoston mielestä hänen "toiminnastaan täällä ei ole maallemme mitään hyötyä".
Hansenin lehtiartikkelia lainattiin mm. Iso-Britannian, Yhdysvaltojen, Ruotsin ja Neuvostoliiton päivälehdissä. Suomen sensuuri väittää Hansenin salakuljettaneen kirjoituksen luvatta ulkomaille. Hansen itse katsoo Valtion tiedotuslaitoksen päästäneen sen epähuomiossa puhelinsanomana läpi.